tiistai 31. tammikuuta 2017

Kaikella on aikansa

Tämä blogi on kulkenut loppuunsa. Ei minusta taida olla nyt loppusanoja kirjoittamaan. En tiedä onko tätä blogia edes lukenut kukaan. Se ei ole kuitenkaan syy lopettamiseen, vaan se etten koe olevani enää kylähullu täällä uudella kylällä jonne muutin. Siellä edellisellä josta muutin tunsin itseni hyljityksi, pilkatuksi ja halveksituksi, oudoksi. Silloin aloitin tämän blogin kirjoittamisen terapiaksi itselleni. Enkä tiedä onko minulla oikeutta itseäni erakoksikaan kutsua, sillä vaikken ketään juuri tapaakaan on minulla muita yhteyksiä. Myös tämän blogin kautta niitä avautui joten ei tämä ihan turhaa ollut. Jos joku sattuu tämän lukaisemaan, niin toivotan jokaiselle parasta mahdollista tulevaisuutta vaikeuksista huolimatta! Keskittykää hyvään elämässä, vaikka sitä olisikin tosi vähän, niin hyvänolon tunne myös lisääntyy. Tavoitelkaa unelmianne, vaikka ne olisivatkin mahdottomia, jos ne eivät toteudu voi matkan varrella toteutua pienempiä tai löytyä uusia. Avautukaa elämälle vaikka tekisi kipeää, älkää kukaan luovuttako! Rakkain jäähyväisterveisin Kelo Puu